BLOGI: Guttae vai guttata? Some thoughts on Fuchs’

By Doug Rett, OD, FAAO

Elämäkerta/tiedotteet

Julkaisija:

Biografia: Rett on optometrian päällikkö Greater Boston VA Healthcare -järjestelmässä, jossa hän opettaa optometrian opiskelijoita ja asukkaita.

ADD TOPIC TO EMAIL ALERTS

Vastaanota sähköpostiviesti, kun uudet artikkelit on julkaistu osoitteessa

Anna sähköpostiosoitteesi, jotta saat sähköpostiviestin, kun uudet artikkelit on julkaistu osoitteessa .

Tilaa

LISÄTTY SÄHKÖPOSTIHÄLYTYKSIIN

Olet onnistuneesti lisännyt hälytykset. Saat sähköpostia, kun uutta sisältöä julkaistaan.
Click Here to Manage Email Alerts

Olet onnistuneesti lisännyt hälytyksiin. Saat sähköpostiviestin, kun uutta sisältöä julkaistaan.
Click Here to Manage Email Alerts
Back to Healio

Emme pystyneet käsittelemään pyyntöäsi. Yritä myöhemmin uudelleen. Jos ongelma jatkuu, ota yhteyttä osoitteeseen [email protected].
Takaisin Healioon

Osain latinaa rouva Wheelerin kanssa monta vuotta sitten, mutta muistan yhä, että a-kirjaimeen päättyvä substantiivi on usein feminiininen substantiivi, ja sen monikko päättyy yleensä ae-kirjaimeen.

Olin siis hämmentynyt, kun kuulin ensimmäisen kerran sarveiskalvon guttatasta: Mistä tämä ”ata”-suffiksi tuli? Kun näemme potilaan, jolla on endoteelille tyypillisiä kuoppia (kastroitu, yksikkömuoto), kumpi termi meidän pitäisi laittaa taulukkoon: sarveiskalvon gutta, guttata vai guttae?

Gutta on latinankielinen substantiivi, joka tarkoittaa pisaraa, kuten kyynelpisaraa tai pientä, pyöristettyä nestemäärää. Se on feminiininen, yksikössä oleva substantiivi (latina antaa substantiiveilleen maskuliiniset, feminiiniset tai neutraaliset tunnukset ja taivuttaa ne sitten sen mukaan) ja sen monikkomuoto on guttae. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kun puhutaan sarveiskalvon endoteelissä olevista useista pisaramaisista ulokkeista, on käytettävä sanaa guttae.

Ata-päätettä käytetään feminiinisestä substantiivista muodostetuissa adjektiiveissa, ja se kuvaa tyypillisesti jotakin niin, että sillä on substantiivin ominaisuus tai se on ”täynnä” substantiivia. Sanan guttata käyttäminen tarkoittaisi siis sarveiskalvoa täynnä pisaroita, mikä ei olisi virheellinen termi Fuchsin dystrofian yhteydessä.

Lauseke ”cornea guttata” olisi suomennettuna ”pilkullinen sarveiskalvo” tai ”sarveiskalvo täynnä pisaroita”, ja ilmaisu ”cornea guttae” olisi suomennettuna ”pisarat sarveiskalvolla”. Pohjimmiltaan molemmat ovat oikein, ja vuosien mittaan kirjallisuudessa on alettu käyttää guttae-sanaa viittaamaan itse pisaroihin ja guttata-sanaa viittaamaan tilaan, jossa pisaroita on – substantiivi ja adjektiivi. Käytä kumpaakin; älä vain käytä guttasta, ellet näe vain yhtä pisaraa.

Ja entä nämä sarveiskalvon guttat? Miten niitä pitäisi hoitaa? Ensinnäkin on muistettava, että potilaat, joilla on Fuchsin dystrofia mutta kirkas sarveiskalvo, eivät tarvitse hoitoa. Joskus voimme mennä asioiden edelle, kun löydämme useita guttaeja 20/20, 75-vuotiaalta naispotilaaltamme ja määräämme natriumkloridiliuosta nokkelan löytömme perusteella. Mutta jos potilaalla on hyvä näkö eikä sarveiskalvon turvotusta, hoito on tarpeeton. Eikä oireeton potilas todennäköisesti toivottaisi sitä tervetulleeksi, kun otetaan huomioon kirvelevät/polttavat sivuvaikutukset.

Toiseksi on muistettava, että natriumkloridiliuoksesta on lähinnä hyötyä epiteeliedeemassa eikä niinkään stroomaattisessa edeemassa, kun otetaan huomioon natriumkloridiliuoksen suhteellisen alhainen penetraatio. Potilaalla voi hyvinkin olla jonkin verran stroomaödeemaa, mutta hänellä voi silti olla hyvä näkö. Näkö ei yleensä merkittävästi heikkene ennen kuin turvotus siirtyy epiteeliin. Tee päätös natriumkloridin määräämisestä näön muuttumisen oireiden perusteella (erityisesti aamuisin, tyypillisesti klo 7 ja 10 välillä, jotka häviävät sen jälkeen) ja sen perusteella, onko rakolamppututkimuksessa havaittu epiteliaalista tai merkittävää anteriorisen strooman turvotusta.

Eroa lievän ja keskivaikean stroomaturvotuksen välillä ilman epiteeliturvotusta voi olla vaikea määrittää kliinisesti. Sarveiskalvon pachymetria on hyvä testi Fuchsin potilaille, mutta tiedä, että se voi vaihdella suuresti potilaiden välillä. Pachymetriaa käytetään näissä tapauksissa parhaiten sarjatutkimuksena, jolloin lääkäri voi harkita hoitoa, jos paksuus muuttuu merkittävästi ajan mittaan lähtötilanteeseen verrattuna. Descemetin kalvon poimujen kehittyminen on paras kliininen indikaattori merkittävälle strooman turvotukselle sen sijaan, että kaikki tietyn paksuuden ylittävät pachymetrialöydökset julistettaisiin ”turvotukseksi”. Guttae-potilaiden ja kaihileikkauksen osalta American Academy of Ophthalmologyn ohjeiden mukaan yli 640 µm:n sarveiskalvon paksuus lisää kuitenkin sarveiskalvon dekompensaation riskiä kaihileikkauksen jälkeen.

Ja entä endoteelisolujen määrä? Jos klinikallasi on käytössään spekulaarinen mikroskooppi, voit määrittää endoteelisolujen tiheyden, joka mitataan soluina/mm2. Keskimääräinen solutiheys pienenee iän myötä, mutta normaalin 60-80-vuotiaan potilaan solutiheys voi olla jossain 1 800 solua/mm2 ja 2 800 solua/mm2 välillä. Uskotaan, että alle 500 solua/mm2 endoteelisolut levittäytyvät niin laajalle, että normaalit kompensaatiomekanismit epäonnistuvat ja seurauksena on turvotus. Jos tämä määrä laskee liian alhaiseksi, pelkkä natriumkloridihoito ei riitä.

Ensi kuussa perehdymme Fuchsin tautia sairastavien potilaiden kirurgisiin vaihtoehtoihin ja siihen, miten vuosi 2016 tuo uusia vaihtoehtoja valtavirtaan.

American Academy of Ophthalmology. Basic and Clinical Science Course, Section 8, External Disease and Sarveiskalvo. s. 325.

Edelhauser HF. Cornea. 2000; 19: 263-273.

Lietman T, et al. Br J Ophthalmol. 2003;87(4):515-516.

Rapuano CJ, Luchs JI, Kim T. Anterior Segment: The Requisites. St. Louis, MO: Mosby; 2000.

Seitzman GD, et al. Ophthalmology. 2005;112:441-446.