7 yksinkertaista vinkkiä, jotka auttavat sinua lopettamaan riittämättömyyden tunteen

Oletko koskaan istunut luokkahuoneessa tai työkokouksessa ja tuntenut itsesi pieneksi, niin kuin et kuuluisi sinne, kun kuuntelit muiden ihmisten tekevän näennäisesti älykkäämpiä kommentteja kuin mitä voit ajatella? Oletko koskaan kauhistellut omaa peilikuvasi peilissä nähdessäsi vartalon, joka ei ole lainkaan samanlainen kuin lehdissä näkemäsi? Tai oletko epäillyt omaa tervejärkisyyttäsi, kun olet pitänyt itseäsi mahtavana, mutta huomannut, että jonkun muun mielestä et näyttänyt vastaavan sitä?

Jokaisella meistä on elämässämme joku, joka saa meidät tuntemaan itsemme yhtä mitättömiksi kuin vanhentunut salasana. Joskus tuo joku on vanhempi, kumppani, täysin tuntematon ihminen tai jopa ystävä. Usein tuo joku on itse asiassa jokin, kuten akateeminen instituutio tai kokonainen kulttuurinen stereotypia. Ja valitettavasti joskus uskomme siihen itsekin.

Jokaisella meistä on elämässämme joku, joka saa meidät tuntemaan itsemme yhtä mitättömiksi kuin vanhentunut salasana.

Kuuntelin hiljattain Michelle Obaman omaelämäkertaa äänikirjana, ja pysähdyin paikoilleni, kun hän kuvaili, kuinka lukiossa opinto-ohjaaja kertoi hänelle, ettei hän ollut ”Princeton-materiaalia”. Vielä yllättävämpää oli se, että hän epäili myös itseään. Niin paljon siitä, mitä hän teki nuoruudessaan, pyrki vastaamaan kysymykseen: ”Olenko tarpeeksi hyvä?”

Mietin: ”Jos Michelle Obama pystyi kyseenalaistamaan oman riittävyytensä, mitä toivoa meillä muilla on?”

Imposter-syndrooma on todellinen. Jokainen meistä voi jollain tasolla samaistua tämäntyyppiseen itseepäilyyn. Eikä kyse ole vain akateemisesta kyvykkyydestä. Helliä pariskuntia putkahtaa esiin joka nurkasta aina, kun tunnemme itsemme yksinäisiksi. Naurettavan viehättävät ihmiset tuntuvat materialisoituvan viereemme rannalla, kun tunnemme olomme erityisen pöhöttyneeksi. Iloitsemme, kun läpäisemme kokeen, mutta tunnemme olomme masentuneeksi, kun vieressämme istuva lapsi esittelee isoa kiitosta. Yritämme olla ottamatta katsekontaktia ohikulkijoihin, kun pysäköimme vuosia vanhan Corollamme Porschen ja Land Roverin väliin.

Mitä teet, kun elämä jättää sinut tuntemaan, ettet ole tarpeeksi hyvä? Tässä seitsemän tapaa painaa reset-nappulaa ja nähdä itsesi uudestaan.

Luota siihen, että jokaisella on omat juttunsa

Voitan ensinnäkin lyödä vetoa viimeisestä laatikostani Thin Mintsiä, että vieressäsi oleva lapsi, joka esittelee kiitettävää arvosanaansa, tuntee itsensä syvästi riittämättömäksi. Sama juttu Instagram-vaikuttajaystävällesi, joka näyttää täydelliseltä jokaisessa postauksessaan eikä voi lakata kehuskelemasta sillä, kuinka monta ”tykkäystä” hän saa. Todellinen riittävyys ei tunne tarvetta mainostaa.

Vaikka emme voi tietää, etsivätkö nämä elämässämme olevat ihmiset vahvistusta, yrittävätkö he rakentaa itseään vertaamalla itseään alaspäin muihin vai ovatko he yksinkertaisesti tavanomaisia mahtailijoita, voimme tietää, että heidän elämänsä ei ole täydellistä.

Miten tiedän sen varmasti? Koska he ovat ihmisiä, aivan kuten minäkin.

Terve annos itseepäilyä auttaa meitä tarkkailemaan itseämme ja käyttäytymistämme, herättää itsetutkiskelua ja motivoi meitä kasvamaan ja muuttumaan.

Epävarmuus on osa ihmisen olemusta. Itse asiassa se on välttämätöntä: terve annos itseepäilyä auttaa meitä seuraamaan itseämme ja käyttäytymistämme, herättää itsetutkiskelua ja motivoi meitä kasvamaan ja muuttumaan. Epäilemme itseämme, jotta voimme tarkistaa itsemme, minkä ansiosta tulemme paremmin toimeen kanssa ja lopulta laji pysyy hengissä. Epävarmuus ei ole vain osa ihmisyyttä, vaan epävarmuuden täydellinen puute on itse asiassa merkki siitä, että asiat ovat menneet pieleen. (Katson teitä, psykopaatit ja narsistit.)

Lisää ”vielä”

Tohtori Carol Dweck Stanfordin yliopistosta tunnetaan kaikkialla maailmassa ajattelutapaa koskevista tutkimuksistaan. Hän piti TEDx-puheenvuoron, jossa hän kuvailee Chicagossa sijaitsevaa lukiota, joka antaa oppilaille, jotka eivät onnistu läpäisemään kurssia, arvosanan ”Not Yet.”

Mitä tämä tekee? Tärkeintä on, että se siirtää painopistettä kiinteästä ajattelutavasta – ajatuksesta, jonka mukaan perusominaisuutesi ovat staattisia ja muuttumattomia – kasvuhakuiseen ajattelutapaan, jossa ehdotetaan, että kykyjäsi voi kehittää. Tämä siirtyminen lopputuloksesta prosessiin merkitsee lopullista menestystä, ja sillä välin keskitytään ponnisteluihin, strategiaan, joustavuuteen ja sinnikkyyteen.

Omissa pyrkimyksissänne sen sijaan, että leimaatte projektin tai prosessin epäonnistuneeksi – en ole pystynyt juoksemaan viittä kilometriä, en ole löytänyt oikeaa romanttista kumppania, minulla ei ole unelmieni työpaikkaa – liittäkää siihen sana ”vielä”. Minulla ei ole vielä unelmatyötäni.

Se, että uskot voivasi kehittyä sen sijaan, että olettaisit, että olet juuttunut niihin kortteihin, jotka sinulle jaettiin, tekee kaiken eron.

Korvaa ”mutta” sanalla ”ja”

Toinen voimakas sana on ”ja”, varsinkin kun se korvaa ”mutta”. Se antaa meille mahdollisuuden nähdä täydellisemmän, tasapainoisemman kuvan ja tunnustaa monimutkaisemman totuuden kuin ”en riitä” -tarinan.

Kun sanot ”mutta”, pyyhit välittömästi pois kaiken sitä edeltäneen, varsinkin jos se on taputus omalle selälle tähän mennessä saavutetusta edistyksestä.

Katsotaanpa pari ajatusta, joita meillä saattaa olla itsestämme: ”Syön nyt paljon ravitsevampaa ruokaa, mutta minun on aloitettava liikunta” vs. ”Syön nyt paljon ravitsevampaa ruokaa ja minun on aloitettava liikunta”. Kumpi kuulostaa enemmän siltä, että moitit itseäsi sen sijaan, että motivoisit itseäsi?

Kun sanot ”mutta”, pyyhit välittömästi pois kaiken sitä edeltäneen, varsinkin jos se on taputus omalle selkääsi tähän mennessä saavutetusta edistyksestä. Kun sanot ”ja”, tunnustat voittosi ja käytät niitä ruokkiaksesi ”ei vielä” -tavoitteitasi.

Laajenna toiminta-aluettasi

Pop-kulttuuri saisi meidät uskomaan, että riittävyys tulee joltakin muutamasta alueesta: taloudellisesta menestyksestä, kuuluisuudesta, uran saavuttamisesta, parisuhdeonnesta tai fyysisestä ulkonäöstä. Kavennamme omaa näkemystämme vastaavasti ja tunnemme itsemme toivottoman riittämättömiksi, jos emme ole rikkaita, kuuluisia, vaikutusvaltaisia, rakastuneita tai seksikkäitä.

Mutta nämä pop-kulttuurin ja internet-gurujen peruspilarit ovat kapea-alaisia ja, totta puhuen, harhaanjohtavia. Hyvä elämä syntyy paljon muustakin: rehellisyydestä, uteliaisuudesta, inspiraation tavoittelusta, maailman kauneuden arvostamisesta, totuuden puhumisesta ja ehkä ennen kaikkea rakastavien suhteiden luomisesta ja ylläpitämisestä ystäviin ja perheeseen.

Nauti pop-kulttuurista ja internet-guruista sen verran kuin ne ovat arvokkaita, äläkä luota siihen, että ne kertovat sinulle, mikä tekee sinusta arvokkaan.

Älkää käsittäkö minua väärin – nauttikaa pop-kulttuurista ja internet-guruista sen verran kuin ne ovat arvokkaita, mutta älkää luottako siihen, että ne kertovat teille, mikä tekee teistä arvokkaita.

Varokaa ehdollista itsetuntoa

Termi, jota kutsutaan ehdolliseksi itsetunnoksi, tarkoittaa taipumusta muuttaa itsearvostustaan palautteen perusteella. Se on herkin itsetunnon muoto – se on toisten kontrolloima ja edellyttää heidän standardiensa täyttämistä ansaitakseen arvon tai arvokkuuden ihmisenä.

Kontingenttinen itsetunto ei ainoastaan luo horjuvan perustan minäkuvalle, vaan se vaarantaa koko terveytemme. Vuonna 2017 julkaistussa artikkelissa kaksi Tukholman yliopiston tutkijaa tutki 122 osallistujaa ja havaitsi, että ne, joilla oli diagnosoitu uupumus, sydänongelmia tai immunologinen sairaus, saivat huomattavasti korkeammat pisteet ehdollisen itsetunnon mittauksissa kuin terveet kontrollit. Liian usein haluamme, että ihmiset pitävät meistä tai haluamme vaikuttaa siltä, että meillä on kaikki hallussa, joten päädymme yrittämään liikaa. Mutta ponnistellessamme niin kovasti ollaksemme parhaimmillamme kerromme itsellemme hienovaraisesti, että oleminen juuri sellaisena kuin olemme on riittämätöntä.

On ihan okei olla tyrkyttämättä parasta minääsi lavalla koko ajan. Ole sen sijaan vain oma itsesi.

Ratkaisu? On ok olla työntämättä parasta minääsi lavalle koko ajan. Sen sijaan ole vain oma itsesi. Se tarkoittaa sitä, että sallit itsellesi huonoja hiuspäiviä, laiskoja työpäiviä, kiusallisia keskusteluhetkiä, parisuhteen kompastumisia ja mitä tahansa täysin normaaleja kokemuksia tuomitsematta itseäsi

Muista, että täydellisyys on tylsää

On helppo tuntea olonsa pelokkaaksi ja riittämättömäksi verrattuna ihmisiin, joilla on näennäisesti täydellinen elämä. Mutta oletko koskaan kävellyt ”täydellisesti” sisustettuun huoneeseen? Ne ovat sieluttomia, tylsiä ja ne jopa tuoksuvat steriililtä, kuin huonekaluesittelytilassa. Ne ovat viimeinen paikka, jossa haluaisit potkaista kengät jaloistasi, nostaa jalat ylös ja nauraa muutaman kerran vatsan täydeltä ystävien kanssa.

Ihmiset, jotka mainostavat näennäisen täydellistä elämäänsä, ovat samanlaisia – sekoitus pelottavaa ja oudon tylsää. Kun jokin on täydellistä, se tarkoittaa, ettei ole muuta paikkaa, jonne mennä. Asiat ovat valmiita. Tarina on ohi. Ja kuinka tukahduttavaa se onkaan?

Paljon parempi olla keskeneräinen, antaa osan sotkeutuneesta langasta roikkua tai, mikä parasta, lisätä ”vielä” keskeneräisiin unelmiin.

Tämän jakson on alun perin kirjoittanut tohtori Ellen Hendriksen. Sitä on päivittänyt olennaisesti tohtori Jade Wu.