Roberto Goizueta

Goizueta palasi Kuubaan työskentelemään perheensä yrityksessä vuonna 1953. Vuotta myöhemmin Goizueta vastasi Help Wanted -sanomalehti-ilmoitukseen, jossa haettiin töitä Coca-Colan pullottajalta Kuubasta. Vähän myöhemmin hänet ylennettiin viiden kuubalaisen pullotustehtaan tekniseksi pääjohtajaksi.

Fidel Castro nousi Kuubassa valtaan ja muutti saaren kommunistiseksi valtioksi. Lomalla Miamissa Goizueta perheineen päätti loikata Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltoihin loikkaamisen jälkeen hän työskenteli The Coca-Cola Companyn palveluksessa Miamissa. Hänet siirrettiin Nassauhun Bahamalle Karibian alueen kemistiksi. Vuonna 1964 hänet siirrettiin Coca-Cola Companyn pääkonttoriin Atlantassa, Georgiassa. Hänestä tuli 35-vuotiaana teknisen tutkimuksen ja kehityksen varajohtaja. Hän on edelleen yhtiön nuorin tässä tehtävässä toiminut henkilö. Vuonna 1975 hänet ylennettiin johtamaan oikeudellisten ja ulkoisten asioiden osastoa.

Hän sai yllättävän nimityksen vuonna 1979 Coca-Cola Companyn toimitusjohtajaksi sen jälkeen, kun silloinen viranhaltija J. Lucian Smith (joka toimi Coca-Colan toimitusjohtajana vuosina 1974-1979) erosi. Maaliskuussa 1981 hän siirtyi yhtiön puheenjohtajaksi sen jälkeen, kun puheenjohtaja J. Paul Austin (joka oli Coca-Colan toimitusjohtaja 1962-1971) jäi eläkkeelle. Hän toimi The Coca-Cola Companyn johdossa 16 vuotta, kunnes kuoli keuhkosyövän aiheuttamiin komplikaatioihin vuonna 1997. Hänen toimikautensa aikana Coca-Cola-brändistä tuli maailman tunnetuin tavaramerkki. Vuonna 1982 hän toi markkinoille Diet Coca-Colan, jota seurasivat Cherry Coca-Cola ja kiistelty New Coca-Cola, molemmat vuonna 1985; mainoslauseet ”Coca-Cola is it!”, ”You Can’t Beat the Feeling” ja ”Always Coca-Cola”. Vuonna 1982 Goizueta hyväksyi Columbia Picturesin oston, mikä oli merkki Coca-Colan aikeista laajentua virvoitusjuomabisneksen ulkopuolelle.

Goizueta istui myös useiden yhtiöiden, kuten SunTrust Banksin, Ford Motor Companyn, Sonat Inc:n ja Eastman Kodak Companyn, hallituksessa. Hänet tunnettiin hyvin liiketoimintakilpailustaan liikemiesystävänsä Roger Enricon kanssa, joka oli PepsiCo:n toimitusjohtaja hänen ollessaan Coken toimitusjohtajana.